Sivut

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija

Osallistun tällä postauksella Klassikkohaaste 2 ja Seitsemännen taiteen tarinat sekä vielä Läpi historian -haasteisiin. Ja koska Havukka-ahon ajattelija sopii kaikkeen, niin merkataan vielä Helmet-kirjastojen lukuhaasteesta kohta "kirjassa ollaan avaruudessa", tosin unessa, mutta sitähän tuossa ei kielletty.

Katsoin Havukka-ahon ajattelijasta tehdyn elokuvan jouluna, kun olin kuunnellut äänikirjaa puoleen väliin ja vähällä luovuttaa. Kirjassa minua eivät miellyttäneet runsaat unikohtaukset ja kuvitelmat välikäsistä, avaruuden rakennustyömaasta ja niin edelleen. Elokuva olikin minusta aluksi kirjaa parempi, koska siinä näistä jaksoista päästiin nopeammin ohi, mukana niitä kuitenkin oli myös elokuvassa.



Elokuva on visuaalisesti todella kaunis. Siinä liikutaan kainuulaisessa erämaassa, vaelletaan suolla, soudetaan veneellä, metsästetään lintuja ja kaikki se tehdään eleettömästi, koska se nyt vain kuuluu tähän. Joissakin, no, ainakin tv-ohjelmissa, luontokuvaus tuntuu päälleliimatulta, mutta ei tällä kertaa. Konsta Pylkkänen kuuluu aikaan, jolloin kilometrejä ei laskettu, kun liikuttiin kävellen paikasta toiseen.


Kai Lehtinen pääroolissa esiintyy mielestäni todella vakuuttavasti. Kun kuuntelin kirjan myöhemmin loppuun, näin jatkuvasti mielessäni Kai Lehtisen kasvot.

Toisaalta myös kirjassa oli ansionsa, joita elokuva ei tavoittanut. Kirja ensinnäkin minusta selkeästi paranee loppua kohti. Konsta Pylkkänen pestautuu tarinassa apumieheksi kahdelle lisensiaatille, jotka keräävät näytteitä luonnosta - mm. lintuja, joita saavat ampua poikkeusluvalla kesällä. Konsta ampuukin ennen näkemättömiä pyymetsoja, joista lisensiaatit innostuvat kovasti. Elokuvassa ei ole ollut mahdollisuutta tuoda esiin sitä tosiseikkaa, että kyllähän Konsta toki tietää, ettei ole ampunut aivan tavallisia lintuja. Elokuvassa Konsta onkin vain huolissaan, että hänellä ei oikeastaan ollut lupa ampua kuin vain linnunpoikasia.

Kirjassa taas kuvataan pitkät pätkät siitä, kuinka Konsta jo ennen ampumista pohtii, mitä sekasikiöitä nämä oikein ovat. Taitavana metsämiehenä Konsta taatusti tietäisi, ettei ampunut tavallisia riistalintuja. Ehkä nykyajan katsojan ei oleteta sitä ymmärtävän? (Eipä sillä, minä en erottaisi itse lintua toisesta. Mutta minä en olekaan metsämies.)

Ja onhan kirja ehkä kuitenkin aidompi kuvaus elämästä, ja elämäntavasta, jota ei enää ole. Sellaisena, ja kaltaisenaan klassikkona aivan tutustumisen arvoinen teos. Sekä elokuvana, että kirjana.

1 kommentti:

  1. Hei, meillähän olikin sama kirja luvussa eli myös minä selätin Havukka-ahon! Elokuvaa en ole nähnyt, mutta olen ajatellut katsella YouTubesta muutamia jaksoja kirjan pohjalta tehtyä sarjaa, kun se näyttää siellä (tubessa) olevan.

    Minäkään en lämmennyt unikohtauksille. En yleisesti ottaen jaksa toisten unia (omat on toki eri asia), koska niissä ei yleensä ole mitään järkeä ja ne voi yleensä tulkita vain unennäkijä itse kontekstissaan. Ihan luettava kirja, jossa kielellinen anti on mielestäni parasta.

    VastaaPoista