Olen lukenut aiemmin Sara Medbergin Holhokin ja selvästi samat teemat toistuvat. Molemmissa jostain ilmestyy yhtäkkiä kaukainen holhooja nuoreksi naiseksi kasvaneelle orpotytölle. Molemmissa sankaritar, kyseinen orpotyttö on saanut epäsovinnaisen kasvatuksen. Kreivin käsivarsilla (2016) kirjan sankaritar Isabella asuu lähinnä palvelijan asemassa tätinsä kartanossa, kun yhtäkkiä myrskyisenä syysiltana kartanoon saapuu muukalainen, joka ilmoittaa olevansa Isabellan holhooja ja ottavansa hänet mukaansa. Alkaa vauhdikas pakomatka, eikä Isabella tiedä, mihin heillä on yhtäkkiä kiire, ja mitä he oikein pakenevat. Vielä kummallisempaa on kun, kun holhooja, kreivi Constantin ilmoittaa Isabellan olevan vaarassa ja ainoa keino pelastaa hänet on avioitua kreivin kanssa. Kreivi tosin ei etsi romanttista avioliittoa, vaan haluaa säilyttää tietyn etäisyyden heidän välillään.
Pidin aiemmin lukemaani Holhokkia salaisesti humoristisena kirjana, ja Kreivin käsivarsilla vaikuttaa hieman totisemmalta. Vaikka myös Isabella ottaa reippaasti asiat omiin käsiinsä, on hän ehkä kuitenkin enemmän kreivin vietävissä kuin nykynainen soisi. Siksi historiallisen romantiikan kirjoittaminen onkin varmasti vaikea laji: nykylukijalla on kaikenlaisia vaatimuksia, joita on taatusti erittäin vaikea toteuttaa, kun yrittää samalla kirjoittaa historiallista, edes jotenkuten uskottavaa romaania.
Kreivin käsivarsilla viihdyttää helppolukuisena ja onnellisena rakkaustarinana romanttista lukijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti