sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen

Nyt hänellä oli naisen etunimi ja kasvot: olkapäihin ulottuvat kastanjanruskeat hiukset, kalepa iho, hyvin vaaleat, ehkä harmaat silmät, kaunis, oikein sievä hymy, ei järin pitkä, oikeassa suupielessä kauneuspilkku. Mutta ei sukunimeä. Laurent oli toki innoissaan tapaamisesta Modianon kanssa ja ylpeä pesulahankkeen onnistumisesta, mutta nyt hänen oli myönnettävä, että kaikki kortit oli pelattu.

Punaisen muistikirjan nainen (2015) kertoo tarinan varastetusta käsilaukusta ja kirjakauppiaasta, joka löytää sen hylättynä. Hän haluaa palauttaa laukun omistajalleen, mutta kuinka se on mahdollista, kun laukusta ei löydy omistajansa yhteystietoja?

Laukussa on omistajansa punainen muistikirja, jota lukemalla Laurent muodostaa kuvaa naisesta, jota etsii. Nainen tuntuu hänestä tutulta, jopa niin, ettei hän muistakaan, ettei nainen tietenkään tiedä hänestä yhtään mitään.


Punaisen muistikirjan nainen on viehättävä, romanttinen teos, hyvän mielen kirja, joka ei kuitenkaan itselleni ollut mikään kovin erikoinen lukukokemus. Alussa meinasi jäädä keskenkin, mutta parani loppua kohti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti