sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

"Tämä on sotaa, Celeste", hän sanoi onnellisena. "Sotaa, usko minua!"
"Voi, Madeline", huokaisi Celeste.

Tästä lukukokemuksesta kiitos ystävälleni, jolta sain kirjan joululahjaksi. Moriarty oli minulle entuudestaan vieras kirjailija, mutta Mustia valkeita valheita (2015) valloitti minut täysin.

Jane muuttaa rannikolle ja hänen 5-vuotias Ziggy-poikansa aloittaa esikoulun yhdessä alueen muiden 5-vuotiaiden kanssa. Samassa koulussa aloittaa Madelinen tytär, Madelinen ex-miehen tytär uudesta liitosta, Celesten kaksospojat ja tietysti monet muut. Ja vanhemmat tekevät viikottain vapaaehtoistyötä koululla ja niin edelleen. Koululla järjestetään myös vanhempaintapahtumia, joissa tarjoillaan alkoholia, ja mitä tulee kohtalokkaaseen visailuiltaan, tapahtumassa tarjotaan ilmeisesti lähinnä pelkkää alkoholia, kun pitopalvelu ei saavukaan.


Visailuiltana joku sitten kuolee. Mutta kuka? Ja mitä tapahtui? Oliko joku syyllinen vai ei? Jännitys tiivistyy koko kirjan ajan. Lue itse, ellet ole jo lukenut!

Helmet-lukuhaasteen kohta 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kati Hiekkapelto: Kolibri

Tämä on naurettavaa, Anna ajatteli. Meidän pitäisi keskustella. Analysoida tilannetta. Suunnitella seuraavat toimenpiteet. Lähettää joku kiertämään seudun muut talot. Etsiä Juhani Rautio. Selvittää tytön puhelutiedot ja hänen viimeiset liikkeensä ennen lenkkiä. Missä hän oli eilen ja kenen kanssa? Kuka tyttö ylipäätään on? Mitä kaikkea Aune Toivola kertoi järjestyspoliiseille ja Eskolle? Ja entäs se kurditytön tapaus sitten? Kuka nyt tekisi ja mitä? Meidän pitäisi vähintäänkin yrittää tutustua Eskon kanssa. Lähteä yhdessä syömään. Ei näin voi tehdä työtä. Ja kauhistuttavan hetken ajan Anna aavisti: minä epäonnistun tässä.

Kati Hiekkapellon dekkarit ovat olleet lukujonossa jo pitkään. Nyt lopultakin aloitin Kolibrista (2013), enkä todellakaan joutunut pettymään. Poliisi, Jugoslaviasta lapsena turvapaikan hakijana saapunut Anna Fekete selvittelee lenkkipolulla tapahtunutta nuoren naisen murhaa. Vai onko kyseessä sarjamurhaaja? Ja miten uhrin taskusta löytynyt atsteekkikoru liittyy asiaan?



Anna Fekete on toisenlainen hahmo dekkarikentällä. Nainen, pakolainen. Miehiin hän suhtautuu lähes kuin Jussi Vares naisiin ja kipuilee menneisyytensä kanssa. Pidin Annasta kovasti ja sarjan seuraava kirja löytyy varmaan lukuhyllystäni piankin.

Helmet-lukuhaasteen kohta 27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja, sillä vaikkei asiaa koskaan mainita, tarina sijoittunee kotikaupunkiini Ouluun.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Nora Roberts: Kohtalon tähdet

"Anna minulle se, minkä haluan." Nerezza tuli yhä lähemmäksi. "Tai murskaan sinut ja kaiken rakastamasi."
"Ei onnistu tänään." Bran työnsi Sashan taakseen. Sasha veti vavahdellen henkeä ja tunsi taas tukehtuvansa. Bran nosti kädet ilmaan. Niistä sinko sokaisevan kirkkaita salamoita.

Kohtalon tähdet (2017) aloittaa uuden Nora Robertsin romanttisen trilogian.
Onhan tässä ehkä vähän tehtailun makua, mutta mitä siitä. Hyvää, takuuvarmaa luettavaa Kohtalon tähdet joka tapauksessa on.

Kaiken keskellä on Sasha, nuori taiteilija, joka näkee enneunia. Kun hän alkaa nähdä lakkaamatta unia Korfusta, hänen on matkustettava sinne. Hän on nähnyt unia myös toisista, joita hän on kuvitellut vain kuvitelmaksi, mutta Korfulla hän tapaakin heidät kaikki. Nyt heitä on yhteensä kuusi, ja he uskovat, että heidän on tarkoitus löytää Kohtalon tähdet, joita etsii myös paha jumalatar tuhotakseen koko maailman ja kaikki muutkin maailmat tämän meidän tuntemamme lisäksi.

On alusta asti selvää, että Sasha on tarkoitettu yhteen taikuri Branin kanssa, nimittäin Sasha on nähnyt heistä unia jo ennen heidän tapaamistaan.

Helmet-lukuhaasteen kohta 23. Käännöskirja

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Polkaisu polkaisulta vauhti nousee. Jokainen niistä, jokainen jalan nosto ja lasku repii ruumista kappaleiksi. Marian ruumis huutaa pysäyttämistä ja taukoa, mutta hän ei kuuntele sitä, vaan jatkaa. Polkimet painuvat huopakankaan läpi jalkapohjien kyhmyjä vasten. Kipu pusertaa ulos kyyneleitä, mutta hän ei hidasta vaan pakottaa jalkansa edestakaiseen liikkeeseen. Hän tietää, että kerran pysähtynyttä ei enää mikään saa liikkeelle uudelleen. Kerran lopettanutta ei mikään virvoita takaisin henkiin. Hän on matkalla pelastamaan ihmishengen tähän maailmaan, kerran vielä.

Minulla ei varsinaisesti ollut tarkoitus lukea Tommi Kinnusen Neljäntienristeystä (2014), mutta matkalle mukaan ottamani kirja ei reissussa houkutellutkaan. Neljäntienristeys löytyi sitten kirjaston e-kirjana ja koska jatko-osa Lopotti oli mukavaa luettavaa, päätin kokeilla tätä. Ja kyllä kannatti, Neljäntienristeys oli yhtä mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kuin Lopottikin. Tarina on osin sama, mutta 1800-luvun loppupuolelta, kätilönä toimivan Marian tarinasta. Oman tarinansa pääsevät kertomaan myös Marian tytär Lahja, Lahjan miniä Kaarina ja Lahjan puoliso Onni, johon kaikki kiertyy.



Koko tarina on oikeastaan Onnin tarina, vaikka puheenvuoro annetaankin ensin suvun naisille. Lopotissahan seurataan Helenaa, Onnin tytärtä sekä lapsenlasta Tuomasta.

Helmet-lukuhaasteen kohta 6. Kirjassa on monta kertojaa.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Lehtolainen Leena: Tiikerinsilmä

- Kuuluuko sihteerin koulutukseen myös järjestyksenvalvojana toimiminen, ensiapukurssi ja itsepuolustus?
- Minä olen henkilökohtainen assistentti. Meille opetettiin hyvin monipuolisia taitoja.

Henkivartija Hilja Ilveskeron tarina jatkuu. Tällä kertaa hänet palkkaa 92-vuotias liikenainen, joka tuntee olonsa uhatuksi, sillä hän pelkää, että joku yrittää tappaa hänet. Ehkä se on joku hänen läheisensä?



Pidin Hiljasta, ehkä enemmänkin kuin muistin aiemmin pitäneeni. Kirja oli kiinnostava, nopeatempoinen, hyvin toimiva kokonaisuus.

Helmet-lukuhaasteen kohta 41. Kirjan kannessa on eläin.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 2

Täällä Pohjantähden alla jatkuu siitä, mihin edellisessä osassa päädyttiin. Akselin ja Elinan yhteinen arki alkaa, vanha pari Jussi ja Alma muuttavat Akselin pikkuveljien kanssa uudelle puolelle, jotta vanha torppa jää Akselin ja Elinan pian kasvavalle perheelle.

Sosialismi nousee, sodan syttyminen lähenee. Kaikilla on omat perusteensa sille, kuinka toimii, mutta ovatko syyt ja toimintatavat oikeita?



Kun sisällissota - kansalaissota, veljessota, vapaussota - sitten puhkeaa, se vyöryy Pentinkulman läpi ja jokaisen on lopulta otettava asiaan kantaa. Sodan vaatima uhri on kova.

Sotakohtaukset ovat raskasta luettavaa. Pidin taukoja, en saanut tartuttua kirjaan. Kuuntelin teosta äänikirjana kuten edellistäkin osaa. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja kuuntelin kirjan loppuun. Vaikuttava lukukokemus tämäkin ja tartun varmaan nopeasti sarjan viimeiseen osaan. Kuka tietää, ehkä luen myös Tuntemattoman sotilaan vielä uudelleen?

Helmet-lukuhaasteen kohta 3. Suomalainen klassikkokirja

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa

Pariisilaisella kirjakauppias Jean Perdulla on lahja. Hän pystyy löytämään jokaiselle asiakkaalleen juuri sen kirjan, jota tämä tarvitsee. Hänen kirjakauppansa onkin nimetty Kaunokirjallisuusapteekiksi ja se kelluu jokilaivalla. Hän tietää mikä kirja auttaa mihinkin vaivaan.

Perdu ei ole kuitenkaan osannut hoitaa itseään, ei ole löytänyt kirjaa, joka parantaisi hänen omat haavansa. Hän on rakastanut - ja tullut jätetyksi. Kaksikymmentäyksi vuotta sitten. Hänen rakastettunsa lähetti kirjeen lähtönsä jälkeen, mutta Perdu on lukinnut sen huoneeseen, jota ei koskaan käytä.



Kun taloon sitten muuttaa uusi naapuri, jolle kirjakauppias joutuu lahjoittamaan pöydän lukitusta huoneestaan, tunteet ja muistot tulevat pintaan.

Herttainen, lempeä, kaunis kirja. Pieni kirjapuoti Pariisissa auttoi minulla uupumukseen, joka seuraa kun yrittää lukea liian paljon liian nopeasti.

Helmet-lukuhaasteen kohta 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Tim Walker: Lost in Suomi

Yhden kolmituntisen puhelumme aikana sanoin Vilmalle, että hän oli nykyään paras ystäväni. Linja hiljeni hetkeksi.
"Enkö minä ole sinun paras ystäväsi?" kysyin.
Uusi tauko. "No", hän sanoi, "Sara on kyllä yhä minun paras ystäväni. Mutta ehkä sinusta vielä jonakin päivänä tulee minun paras ystäväni!"
Nauroin itsekseni, koska en ollut ikinä tavannut ketään yhtä armottoman rehellistä. Siinä minä olin, ensimmäisen vuoden opiskelija vailla ystäviä, eikä suomalainen tyttöystäväni saanut puristetuksi itsestään pientä valkoista valhetta.



Jos viimeksi bloggaamani Lempi oli pienoinen pettymys, sitä ei ollut tämä yllättäen kirjastosta löytämäni Tim Walkerin Lost in Suomi - Miten tapasin suomalaisen vaimoni ja muita kertomuksia (2016). Walker kertoo kirjassa kuinka tapasi tulevan suomalaisen vaimonsa, muutti hänen kanssaan Suomeen, ryhtyi koti-isäksi Kuopiossa. Walker kirjoittaa myös siitä, kuinka hän joutui opettelemaan, ettei työpaikallaan tervehdi kollegoitaan useammin kuin kerran päivässä, kuinka hän oppi että työpaikan kahvihuoneen maidosta laskutetaan ja kuinka tärkeää on, että autossa on moottorinlämmitin.

Aivan loistava, nopealukuinen pieni välipala vakavampien aiheiden keskelle!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Minna Rytisalo: Lempi

Et sinä saanut kauan avioliitosta nauttia, kun vuodenvaihteen jälkeen yhtäkkiä olitkin ilman Viljamia tilaa pyörittämässä ja karjaa hoitamassa, sinä jota kotona sai patistaa sängynpetaukseenkin monta kertaa ennen kuin tapahtui. Ei se varmasti helppoa ollut. Aluksi siinä olitte sinä ja Viljami ja aputyttö, niin kirjoitit. Ja tietysti Viljamikin sai lopulta käskyn.

Jonotin Lempiä pitkään kirjastosta, varmaan lokakuulta tai syyskuulta saakka. Ja kun Lempi sitten saapui, ei minua oikein huvittanutkaan lukea sitä. Liikaa kehuja, varmaankin? Lempissä on kolme kertojaa, jotka kuvaavat Lempiä, joka ei itse saa suunvuoroa omassa tarinassaan.

Viljamin, aviopuolison kuvaus, joka oli ensimmäisenä, oli liian kaunopuheista, liian sekavaa, ja koko kirja jäi melkein kesken sen takia. Seuraavana ääneen pääsi katkeroitunut aputyttö Elli. Ja viimeiseksi Lempin sisko, jonka kertomuksesta pidin eniten, siksi alun lainauskin on häneltä kirjan loppupuolelta.

Lempi ei mielestäni aivan täyttänyt odotuksia, joita olin kirjaan ladannut, mutta ellei Viljamin osuutta oteta lukuun, se oli ihan kelpo kirja.

Helmet-lukuhaasteen kohta 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja.