Sivut

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Tuutikki Tolonen: Mörkövahti

"Suu kiinni", kivahti Kaapo. "Ilman tätä kirjaa sinä et edes tietäisi, ettei mörkö halua syödä sinua."
"Ei kai kukaan lähettäisi lastenhoitajaksi mörköä, joka syö lapsia, senkin tyhmä", Hilla puuskahti.
"Miten olet niin varma", Kaapo mutisi pahaenteisesti.
"Ehkä meidän pitää avata kaapin ovi ja sanoa sille, että mene pihalle syömään", Maikki ehdotti.

Miten herkullinen lähtökohta Mörkövahdissa (2015) onkaan! Hellemaan perheen äiti on voittanut arpajaisissa kahden viikon rentoutusloman Lapissa ja siksi ajaksi lapsia tulee hoitamaan koulutettu mörkö. Kyllä, mörkö, joka on koulutettu hoitamaan lapsia ja laittamaan niille ruokaa. Alkuvaikeuksien jälkeen mörkö osoittautuu ystävälliseksi ja hyväntahtoiseksi, vaikkei se puhua osaakaan. Mörkö asuu eteisen kaapissa, jonne mahtuu juuri ja juuri.



Sanoin lapsilleni, että voisiko meillekin tulla mörkö vahtimaan lapsia, jos äiti lähtisi lomalle, mutta lasten mielestä Mummivahti olisi parempi kuin Mörkövahti. Ei sitten. Onneksi tämä onkin vain satua, mutta kuinka hauskaa ja kiinnostavaa satua niin perheen pienimpien kuin äidinkin mielestä!

Luin tätä itse 5- ja 7-vuotiaille lapsille vähän vahingossa, sillä oikeastaan kirja on suunnattu vähän vanhemmille, kouluikäisille. Meidän perheessämme tarina upposi hyvin jo nyt, eikä pelottanut edes nuorempaa, mutta on mahdollista, että monille päiväkoti-ikäisille tarina voi olla hieman liian pelottava ja on syytä säästää myöhemmäksi. Kuuntelimme muuten itse osin äänikirjaa ja osin luin itse painettua kirjaa ääneen. Kuvitus (tosin joka sivulla tai edes joka luvussa ei ole kuvia, mikä ehkä harmittaa nuorimpia lukijoita) on viehättävä, joten suosittelen ehdottomasti myös painettuun kirjaan tutustumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti