sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Kaisa Ikola: Koivurannan Grace

-Oletko sinä koskaan aiemmin tehnyt mitään hänen selkänsä takana? 
-Tietysti olen, Betty puuskahti. -Minä tarkoitan… mitään tällaista? Elizan kädet olivat pysähtyneet kesken kaiken, kun hän oli laskostamassa takaisin laukkuun niitä asuja, joita ei ollut lopulta kelpuuttanutkaan Bettylle. -Tarkoitatko, että pyrkinyt näyttämään mahdollisimman — miten sinä sen sanoit — herkulliselta lähteäkseni salaa ulos vieraan miehen kanssa? Toivottavasti et kysy tosissasi!

Sodan jälkeen Kaisa Ikolan Betty-sarjassa siirrytään seuraavaan sukupolveen. Ajassa on siirrytty kymmenkunta vuotta eteenpäin ja Gracesta tulee kirjan päähenkilö. Muutamassa luvussa päästään vielä seuraamaan Bettyn ajatuksenjuoksua, kuten esimerkiksi tämän kirjoituksen alun lainauksessa. Todellakin, sota on ohi, ja tässä kirjassa tapahtumia riittää. Sodan varjot ovat kuitenkin jättäneet jälkensä kaikkiin, jotka sodan muistavat.

Grace vaikuttaa olevan aivan äitinsä tasolla järjestellessään toisten sydämenasioita. Hänen omaakin sydäntään jo tavoitellaan, vaan sitä ei saa omakseen kukaan - vai saako sittenkin? Lue itse. Grace on julkaistu netissä ilmaisena blogikirjana kuten sarjan aiemmatkin osat. Kirja on ihan loistava ja ansaitsee lukijansa ehdottomasti.

-Kaikki pelkäävät jotakin, ei sillä ole mitään tekemistä normaaliuden kanssa! Jotkut pelkäävät korkeita paikkoja niin, etteivät voi nousta edes portaille, ja toiset eivät uskalla ikimaailmassa kävellä tyhjän torin halki, vaikka kummassakaan asiassa ei ole järjellä ajatellen mitään vaarallista! Ei mikään pelko ole koskaan järkevää!

PS. Sitä paitsi sarjan seuraavaa osaa julkaistaan jo, luku päivässä. Mukaan ehtii vielä hyvin! Maailma kutsuu, Grace

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Marie Kondo: Iloa säkenöivä järjestys

Iloa säkenöivä järjestys on lempeämpi kuin edeltäjänsä Konmari - siivouksen elämänmullistava taika. Se antaa tarkempia neuvoja ja edeltäjästään poiketen myös vaihtoehtoja.





Pölynimuri on hyvä esimerkki. Luovuin siitä, koska se oli vanhanaikainen, ja pyyhin lattiat tunnollisesti paperipyyhkeillä ja puhdistusliinoilla. Lopulta totesin, että siihen meni liikaa aikaa, ja jouduin ostamaan uuden imurin.

No kyllä! Minäkin ajattelin, ettei imuri tuota minulle mitään iloa (en silti aikonut luopua siitä). Mutta ehkä tuottaakin verratuna tilanteeseen, jossa minulla ei olisi imuria! Kirjoittajan esittämä esimerkki kertoo kuitenkin siitä, kuinka erilaisessa kulttuurissa hän elää. Lattioiden pyyhkiminen puhdistusliinoilla? Montakohan neliötä hänen asunnossaan oikein on? Neliöistä puheenollen Konmari antaa esimerkin: Mutta miehen alue, toisin sanoen puolet heidän noin 13 neliömetrin kokoisesta huoneestaan, oli alkanut vaivata häntä. Se panee minut pohtimaan, että jos lähtökohta on se, että pariskunnalla on yhteensä käytössään noin 13 neliömetriä, siellä ei todellakaan voi säilyttää mitään, mikä ei tuota iloa, ei mitään "varmuuden vuoksi".

Ja jos kaikki tavarat ovat yhdessä tai kahdessa huoneessa, lienee täysin mahdollista kantaa kerralla huoneen lattialle vaikkapa kaikki paperitavara. Kun käytössä on hieman enemmän tilaa, kaiken purkaminen kerralla esiin vastaa lähinnä... no kauniisti sanottuna tuhoon tuomittua yritystä. On parempi aloittaa tavoitteesta, joka on mahdollista saavuttaa. Jos tavaraa on liikaa, ja kuvittelee, että ainoa tapa saada järjestystä elämäänsä on käydä kaikki läpi kerralla... No, se voi aiheuttaa sen, ettei koskaan tule aloittaneeksi.

Mutta toisaalta tässä toisessa Konmari-kirjassa kerrotaan, että prosessi voi kestää kuukausia eikä sitä tarvitse saada kerralla valmiiksi. Siksi suosittelisin luettavaksi mieluummin tätä kuin ensimmäistä Konmaria, vaikka tässä todetaankin, että tarkoitus on lukea ensin se ja sitten tämä vasta tarkentaviin kysymyksiin.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Christian Rönnbacka: Kylmä syli

Mies katsoi ilmassa lentävää kiusankappaletta joka moksahti katuun naisen kiljahduksen saattelemana ja jäi liikkumattomana makaamaan asvaltille. Hän ei voinut uskoa, että ongelma, jonka kanssa hän oli kamppaillut, hoitui kertalaakista. Ilmalento oli niin kova että ukkeli todennäköisesti vaihtaisi hiippakuntaa ja kyynärsauvojen tilalle harpun.






Antti Hautalehdon tarina jatkui dekkarissa Kylmä syli. Nuoria miehiä katoaa ja hukkuu pikkujouluista palatessa, niinhän aina käy. Mutta tällä kertaa Hautalehto tiimeineen alkaa epäilemään, että syy ei olekaan se tavanomainen, vaan joku on ollut osallisena asiassa. Kun vielä harjoitteluun tullut työkaveri löytyy vedenvarasta, on asian selvittelyssä henkilökohtainen sävy.


Minä sitten pidän näistä Rönnbackan Antti Hautalehto-dekkareista. Huumoria, rakkautta, jännitystä. Kaikkea löytyy.



Helmet haasteeseen kohta 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kaisa Ikola: Betty ja myrskyn vuodet

-Ja jos minun mielipiteeni todella kiinnostaa, niin… älkää ihmeessä vain erehtykö kirjoittamaan mitään juhlavan isänmaallisia korulauseita. Minä olen räjähtää joka kerta, kun menen Armstrongin kauppaan ja näen sen typerän julisteen, jossa sotilas osoittaa kotikyläänsä ja kysyy: ”Maasi kutsuu — eikö tämän puolesta kannata taistella!” Totta kai kannattaa, emme me ole idiootteja!
Betty ei olisi uskonut kykenevänsä nauramaan, mutta sen hän nyt teki.
-Se on rekrytointijuliste, hän muistutti.
-Jos minä olisin mies, en tuollaisen julisteen perusteella evääni liikauttaisi, mutisi rouva Wallace. -Miksi ne eivät yksinkertaisesti sano, että värväystoimisto on siellä ja siellä ja avoinna niin ja niin? Kukaan, joka ei elä tynnyrissä, ei voi olla tietämättä, että miehiä tarvitaan. Me kaipaamme tosiasioita ja virkistystä, emme lepertelyä!
Betty parka, joka oli jo hahmotellut ankaran isänmaallista kertomusta urhoollisesta sotilaasta, sysäsi luonnoksen vähin äänin mielestään.



Netissä julkaistun tyttökirjasarjan uusintalukemiseni on edennyt viidenteen - ja ehdottomasti vaikuttavimpaan osaansa Betty ja myrskyn vuodet. Kirjan pdf-versiossa on yli 700 sivua, ja se kattaa ensimmäisen maailmansodan. Aiemmista osista tuttujen henkilöiden kohtaloita seurataan ja Bettyn selviytymistaistelua perheen pienten lasten kanssa puolison ollessa vuosia sotimassa.


”Kun palasin illalla kierrokseltani miesten luota majapaikkaani, kuulin erään vänrikin sanovan: ‘Käsitättekö te, miten Fleming sen tekee? Mies tulee pystymetsästä, ei ole sotilassukua, ei edes aatelinen, veljeilee joukkojen kanssa häpeällisesti. Ja silti miehet ovat valmiit seuraamaan häntä hetkeäkään epäröimättä vaikka helvettiin.’
”Helvettiin! Sinnehän minä olen heitä viemässä, joka päivä, joka hetki, kun annan hyökkäysmerkin, kun soittaja aloittaa. Voisin yhtä hyvin ampua heidät yksitellen siihen juoksuhaudan pohjalle, se kävisi heille nopeammin ja kivuttomammin. 


Kirjoittaja Kaisa Ikola väittää Betty-kirjojaan tyttökirja-fanifiktioksi. Tämän luettuani sanoisin, että jos sarja onkin alkanut aikoinaan fanifiktiona, niin viimeistään Myrskyn vuodet seisoo tukevasti omilla jaloillaan ja ansaitsisi suuremman yleisön kuin mitä se on blogijulkaisuna löytänyt.


Betty ja myrskyn vuodet löytyy netistä sekä pdf:nä.


Myrskyn vuosien jälkeen sijoittuu jouluna 2015 julkaistu kertomus Ruthista.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Vera Vala: Milanon nukkemestari

Oli helppoa arvata, mitä poliisit epäilisivät. Ja rehellisyyden nimissä hänen oli myönnettävä, että poliisin asemassa hän olisi itse epäillyt samaa.
Mutta Arianna ei ollut poliisi. Hän oli tuntenut Giannin. Hänen oli löydettävä Gianni ja saatava asiohin selitys.

Pääsin viimeinkin ajantasalle Vera Valan Arianna de Bellisistä kertovissa dekkareissa. Jännitys tiivistyy, sillä kaikkein eniten halusin tietää, uhkaako salaperäinen lahko todellakin Ariannaa, hänen lastaan tai hänen läheisiään, kuten aiemmissa romaaneissa on annettu ymmärtää. Ja niin kamalaa kuin se onkin, en tiedä sitä vieläkään.

Kirjan toiseksi päähenkilöksi rikoksia ratkomaan nousee jälleen - kuten edellisessäkin osassa - Ariannan veli Ares. Vatikaani pyytää Aresta selvittämään, onko sarjamurhaajana tuomittu pappi sittenkin syytön, sillä uusia murhia on tapahtunut, vaikka hän on vangittuna. Pappi on suorittamassa tuomiotaan psykiatrisessa hoidossa, samassa paikassa, jossa Arianna uudessa työssään yliopiston tutkijana on vieraillut. Ariannan tutkimuspotilaisiin kuuluu epävakaa Gianni, joka oli sukua Ariannan edesmenneelle puolisolle. Kun Gianni karkaa ja katoaa, suuntautuvat epäilykset häneen.

Onko Gianni syytön? Mitä tapahtui neljä vuotta sitten? Kuka ohjailee näytelmää? Pettääkö Ares pappisvalansa? Mitä Arekselle tapahtuu, kun prologi päättyy sanoihin "Oli aika tappaa"?

Helmet-lukuhaaste kohta 24. Kirjassa selvitetään rikos.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Kaisa Ikola: Betty ja muutosten aika

Mutta Betty ei puhunut. Ja painostava hiljaisuus peitti koko talon. Ruth ja Duncan melkein kuiskailivat ruokapöydässä, ja jopa pikku Stuart lakkasi esittelemästä oppimiaan uusia sanoja äidille ja vetäytyi rouva Wallacen helmoihin, kun Betty tuli huoneeseen. Rouva Wallace puolestaan alkoi viipyä Koivurannassa päivittäin yli illallisen ja sinnikkästi ylläpitää mielikuvaa normaalista elämästä, mutta vähitellen hänkin alkoi vaimentua.

Neljäs Kaisa Ikolan Betty-kirja astuu Bettyn ja Duncanin elämässä taas askelen eteenpäin. He asuvat omassa kodissaan, naapureilla on omat ongelmansa - vaan niin on Bettyllä ja Duncanillakin. Siitä huolimatta kirjan pohjavire on edelleen se, että kaikesta selvitään ja neuvokkuudellaan Betty saa asiat hoitumaan - vaikka Duncan kommentoikin hänen pelaavan välillä vähän turhan kovaa peliä.

Duncan puisti päätään. –Sinä pelaat joskus pahempaa uhkapeliä kuin kapakoiden korttihait, Sappho. Toivottavasti joskus et vielä häviä kaikkea. 

Bettyn ja Duncanin kasvattityttö Ruth saa viimein viestin isältään ja kutsun luokseen meren yli. Siitä kutsusta seuraakin sitten kaikenlaista huolta!

Mukavaa luettavaa ovat  myös pienet kuvaukset perheen lapsista.

Hän oli myös hyvin huolissaan siitä, olisiko joulupukki tietoinen Archien olemassaolosta, ’kun Arri on niin uusi’. Stuartin suhtautuminen pikkuveljeen on siis muuttunut huomattavasti hyväksyvämmäksi. Hän murehti niin kovasti sitä, saisiko Archie lahjoja, että lopulta Ruth kirjoitti hänen puolestaan joulupukille kirjeen, jossa asiasta mainittiin. Taidettiin siinä mainita myös muutamista kirjeen lähettäjän omista lelutoiveista! 

Betty ja muutosten aika luettavissa blogissa tai pdf:nä.
Jos haluat perehtyä siihen, millaisia kertomuksia Betty tehtaili, voit lukea Villiruusun.