Sivut

tiistai 31. tammikuuta 2017

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia on klassikko, suomalaisuuden suuri tarina. Minulle entuudestaan tuntematon, mutta ei enää kauan. Trilogian ensimmäinen osa sattui eteeni äänikirjana, ja nappasin sen siitä oitis mukaani. Minulla on tapanani kuunnella yksinäisillä työmatkoilla äänikirjoja ja arvelin Täällä Pohjantähden alla -teoksen sopivan loistavasti siihen tarkoitukseen. Ja olin aivan oikeassa.

Näin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna Täällä Pohjantähden alla on myös ajankohtainen. Trilogian ensimmäinen osa kertoo ajasta ennen itsenäistymistä. Itsenäistyminen oli hieno asia, mutta useinkaan ei muistella sisällissotaa, joka luonnollisesti jakoi kansaa. Kansa tosin oli jakautunutta jo ennen sotaa, eihän eriarvoisuus sodasta johtunut.



Äänikirjan lukijana on Veikko Sinisalo, joka on aivan täydellinen, luonteikas lukija. Äänitys on tehty vuosina 1984-1986, ja se on vain digitoitu cd:lle 2007. Veikko Sinisalo, Harri Hyttinen ja kirjailija itse esittävät otteita suurromaanista Ylen Elävässä arkistossa, suosittelen vilkaisemaan. Parasta äänikirjaa, mitä olen koskaan kuunnellut.

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Lause oli tuttu, mutta mihin se johtaa? Se johtaa Jussiin, joka raivaa itselleen ja perheelleen torpan paikan raakaan suohon, tekemällä töitä yötä päivää, tuhoamalla terveytensäkin asian eteen. Jussi saa sukunimensä Koskela torpan paikan mukaan, koska siellä se lähellä virtaa. Koski. Jussin vaimo Alma on mukana vain siksi, että Jussilla vaimo olla ja lapsilla äiti, Almalla ei tunnu olevan suurta roolia kirjassa. Ei naisilla ylipäänsä ole tässä kirjassa paljon tekoa, mitä nyt kirkkoherran rouva pyörittelee kirkkoherraa mielensä mukaan, mitä asiaankuuluvasti paheksutaan. Jussi tekee töitä, millään muulla ei ole väliä, ja niin tekee Alma ja samaan kasvavat heidän lapsensakin. Myös muiden kyläläisten elämästä kirjassa kerrotaan. Uuden kirkkoherran suomenkieltä ihannoivan perheen myötä tutustutaan kieliriitaan ruotsin- ja suomenkielisten välillä.

Myöhemmin siirrytään seuraamaan enemmän Jussin pojan Akselin elämää ja ylipäänsä kyläläisten jakautumista punaisiin sosialisteihin ja suomettarilaisiin. Jussi, joka on raivannut torppansa raa'asta maasta, menettää kolmanneksen maistaan. Akseliin syntyy tästä synkkä katkeruus, mikä edistää Akselin sosialismia. Räätäli Halme on sosialistien johtohahmo kylällä, kun sosialismi ja työväenliike valtaavat alaa.

Akselin ja Elinan rakkaustarina saa myös tässä osassa alkunsa, kun Akseli nuoreksi, vahvaksi, isänsä veroiseksi raa'an työn tekijäksi kasvettuaan huomaa, että naapuriperheen nuoremmasta tyttärestähän on tullut huomaamatta nainen. Ja vielä kaunis nainen.

Olen nuorena lukiolaisena lukenut Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan, ja pidin siitä huomattavasti ennakkokäsityksiäni enemmän. Ja huomattavasti elokuvaa enemmän, mikä on ehkä väärin sanottu, koska Tuntemattoman sotilaan ensimmäinen elokuvaversio on saavuttanut Suomessa melkoisen kulttimaineen. Silti minusta kirja on helppolukuinen ja hahmoja on helpompi seurata kirjassa kuin kummassakaan elokuvassa.

Tällä romaanitrilogian ensimmäisellä osalla osallistun kirjablogien Klassikkohaasteeseen.
Lisäksi osallistun Helmet-lukuhaasteen kohtaan 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

Niin no, aina välillä on huono omatunto siitä, miten kohtelin Lula Annia silloin kun se oli pieni. Mutta pitää ymmärtää, että tyttöä oli suojeltava. Ei se tiennyt maailmasta mitään. Röyhkeäksi tai nokkavaksi ei kannata ruveta edes silloin kun on oikeassa. Ei sellaisessa maailmassa, jossa saattaa joutua nuorisovankilaan jos väittää vastaan tai tappelee koulussa; maailmassa jossa on aina se viimeinen joka palkataan ja ensimmäinen joka saa potkut.

Toni Morrison on yhdysvaltalainen musta naiskirjailija. Hänelle on myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1993 ja luin häneltä jotain lukiossa. Se saattoi olla Minun kansani, minun rakkaani, mutta aivan varma en ole. Muistan kuitenkin, että kyseinen kirja ja kirjailja teki minuun suuren vaikutuksen. Nyt olikin korkea aika tutustua kirjailijan uudempaan tuotantoon.

Luoja lasta auttakoon lähes pelotti minua. Otsikko kuulosti vaikuttavalta ja hurjalta. Mitä kirjassa tapahtuu, jotta kirja voidaan nimetä näin? Luoja lasta auttakoon on kuitenkin nimeään lempeämpi. Bride - joka on syntynyt Lula Annina - on aikuinen, musta, menestynyt nainen. Lapsuudessa on kuitenkin omat kipeät kohtansa, samoin hänen poikaystävällään Bookerilla. Bride yrittää tehdä sovinnon historiansa kanssa ja epäonnistuu. Booker jättää hänet, eikä Bride voi ymmärtää miksi. Osoittautuukin, ettei Bride ole oikeastaan tuntenut Bookeria lainkaan.

Kirjassa sukelletaan eri hahmojen sisään ja kerrotaan tarinaa välillä muidenkin hahmojen suulla. Sweetness, Briden äiti, pääsee ääneen kertomaan, miten järkyttävältä tuntui synnyttää lapsi, joka oli mustempi kuin kumpikaan vanhemmistaan. Toni Morrisonin kuvaus saa lukijansa lähes vapisemaan rotuerottelun edessä.

Bride oli valittanut äidistään ja sanonut, että Sweetness inhosi häntä hänen mustan ihonsa vuoksi.
"Värihän se vain on", oli Booker sanonut. "Geneettinen ominaisuus - ei vika, ei kirous, ei siunaus eikä synti."

Helmet-lukuhaaste kohta 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Herta Müller: Tänään en halunnut tavata itseäni

Herta Müllerin Keltaisessa kirjastossa julkaistulla romaanilla "Tänään en halunnut tavata itseäni" (1997, suom. 2010) on kiehtova nimi. Niin kiehtova, että tuntui siltä, että romaaniin on pakko tarttua.


Eletään Ceausescun Romaniassa. Nuori nainen, tehdastyöläinen, on kutsuttu. Tänään jälleen, koko ajan useammin ja useammin. Koko romaani tapahtuu hänen kulkiessaan raitiovaunulla kohti kuulusteluja ja hänen ajatellessa elämäänsä ja havainnoidessaan ympärillä olevia matkustajia.

Sinun käytöksesi takia kaikkia tämän maan naisia pidetään ulkomailla huorina.
Miten niin, eiväthän ne laput edes päätyneet Italiaan.
Kiitos työkaveriesi huolenpidon, hän sanoi.
Miten niin huorina, minähän halusin vain yhden italialaisen, ja halusin mennä sen kanssa naimisiin. Huorat haluavat rahaa, eivät naimisiin.
Avioliiton perusta on rakkaus, vain rakkaus, tiedätkö sinä edes mitä se sellainen on. Halusit myydä itsesi niille Marcelloille kuin joku saasta.
Miten niin saasta, olisin rakastanut sitä Marcelloa.

Kirjan kertoja on sujauttanut Italiaan menevien vaatteiden taskuun lappuja, joissa on hänen yhteystietonsa. Laput on löydetty ja kerätty pois, hän on saanut potkut työstään ja kulkee kuulustelusta toiseen. Kun hän sanoo kotona miehelleen Paulille, ettei enää mene, Paul lohduttaa: Jos sinä et mene, ne tulevat hakemaan, ja sitten ne saavat sinut iäksi.

Tänään en halunnut tavata itseäni on vaikuttava, lähes runollinen lukukokemus. Mutta aavistuksen vaikealukuinen, sillä romaania ei ole jaettu lukuihin tai kappaleisiin. Kaikki tapahtuu yhtenä pötkönä, yhden matkan aikana.

Osallistuu Helmetin lukuhaasteen kohtaan 19, yhdenpäivänromaani.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

J.K. Rowling: Harry Potter ja kirottu lapsi

"Yhdentekevää mitä olet tehnyt tai kenet pelastanut, minun perheelleni sinä olet alituinen kirous, Harry Potter."

Jack Thornen J. K. Rowlingin luvalla kirjoittama kahdeksas Harry Potter on herättänyt valtavaa huomiota. Kyse on näytelmän käsikirjoituksesta, ja ajallisesti se sijoittuu viimeisen - siis sen seitsemännen - Harry Potterin loppunäytöksen jälkeiseen aikaan. Kun Kuoleman varjelukset päättyi King's Crossiin asemalle lasten noustessa Tylypahkan junaan, tämä teos alkaa juuri siitä.



Harry Potter työskentelee taikaministeriössä ja hänellä on kolme lasta. Albus, joka kuuluu Luihuiseen, ei ole koskaan tuntenut olevansa isänsä hyväksymä ja riittävä. Hän ystävystyy Scorpius Malfoyn kanssa, jonka taakkana ovat puolestaan huhut, että hän olisikin itsensä Voldemortin poika.

Albus haluaa osoittaa, että hänestäkin on johonkin, ja niin hän sotkeutuu ystävänsä kanssa ajankääntäjän avulla aikaan ja niin näemme miten olisi voinut käydä, jos historia olisi mennyt eri tavoin.

Mitä tästä nyt sanoisi? Harry Pottereista on varmaankin kirjoitettu fanifiktiona kaikki mahdolliset skenaariot näiden vuosien aikana, myös ajankääntäjän käytöstä historian muuttamiseen. Harry Potter ja kirottu lapsi ei käsittääkseni paljoa poikkea näistä fanien kirjoittamista teksteistä. Jos tämä todellisuus ei miellytä, niin siitä vain valitsemaan.

Helmet haasteeseen kohta 31. Fantasiakirja

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Kaisa Ikola: Betty oppii elämää

Sitten Duncan ei enää niin usein tarjonnut apuaan taloustöissä. Ja lopulta hän ei useimpina iltoina jaksanut työstä tultuaan muuta kuin maata takan edessä sohvalla. Tuli oli takassa lähes joka ilta, sillä häntä vilutti. Kauheinta oli kuitenkin kuiva yskä, jota hän ei enää pystynyt Bettyltä millään tekosyyllä peittämään.
-Sinun pitäisi ottaa sairaslomaa, Betty sanoi eräänä toukokuun iltana istuessaan sohvan viereisessä nojatuolissa kertomusvihko kädessään. Hän oli yrittänyt kirjoittaa lontoolaislehden tilaamaa jatkokertomusta, mutta ei pystynyt keskittymään, kun Duncanin jokainen yskänpuuska tuntui leikkaavan hänen omaa sydäntään. –Levätä vähän.


Betty-sarjan kolmas osa on kirjoitettu keväällä 2009 ja julkaistu blogissa luku kerrallaan. Kaisa on kertonut katuvansa sitä, että julkaisi tätä kirjaa samaa tahtia kuin kirjoitti, eikä niin ollen voinut palata aiemmin kirjoittamaansa ja muokata sitä. Yritin lukiessani tavoittaa ristiriitaisuuksia, virheitä, ajatuskatkoja, mitä tahansa, joka kielisi tästä. En löytänyt, vaan tarina kulkee sujuvasti.

Betty ja Duncan ovat viimeinkin samalla mantereella ja saavat tässä kirjassa toisensa. Vietetään häitä, muutetaan omaan kotiin - ja kaiken aikaa edellisessä kirjassa vakavasti sairastunut Duncan yskii ja menee yhä heikompaan kuntoon. Ai että. Suru tuli aivan puseroon, vaikka tiesinkin, että tästä taudista Duncan selviää.

Sairauden johdosta Bettyn ja Duncanin on muutettava pois kaupungista, ja ehkä kaikki järjestyy hieman turhankin helposti, mutta kohtalon johdattamana he päätyvät Fort Williamiin, josta tulee heidän uusi kotinsa. Heidän uusilla naapureillaan ei ole kaikki asiat kunnossa, eikä kaikkea sentään Bettykään pysty korjaamaan, vaikka hän siinä taitava onkin. Eräs rakkaustarina kuitenkin alkaa versomaan Bettyn ja Duncanin saavuttua kaupunkiin...

Bettyn ja Duncanin ensimmäisestä uudesta vuodesta Fort Williamissa  ja heidän uusista naapureistaan kertoo myös tämä uudenvuodenaattona 2014 julkaistu erikoistarina.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Catherine Cookson: Salainen ystävä

Catherine Cooksonin nimi oli minulle jo aiemmin tuttu ja tiesin hänen kirjoittaneen viihdekirjallisuutta, mutta en oikeastaan tiennyt hänestä mitään muuta. Tätä postausta varten googletin Catherine Cooksonin ja opin, että hän on 1906 syntynyt englantilainen kirjailija. Ensimmäisen romaaninsa hän julkaisi vuonna 1950. Cookson kuoli 1998 hieman alle 92-vuotiaana ja Salainen ystävä on julkaistu 1999. Seuraavaksi piti tietenkin etsiä, mistä tässä oikein on kyse. Englanninkielinen wikipedia tiesi kertoa, että Cookson kirjoitti sairasvuoteellaan useita kirjoja, joiden julkaiseminen jatkui vuoteen 2002 saakka. Varsin kunnioitettava ura, vaikka hänen kirjallisuudestaan olisi mitä mieltä tahansa!

Salainen ystävä minulle päätyi äitini kautta, joka oli ostanut sen kirjaston poistomyynnistä. Ja kyllähän Salainen ystävä varsin kelpoa viihdekirjallisuutta on. Se sijoittuu tarkemmin määrittelemättömään aikakauteen, jolloin ei ollut kännyköitä.



Hannah on naimisissa Humphreyn kanssa, ja varsin pian lukijalle paljastetaan, että heidän yhteiselonsa on luonnotonta. Humphrey nimittäin nukkuu viereisessä makuuhuoneessa omasta tahdostaan ja on poissa kotoa joka viikonloppu ja torstai-ilta. Humphreyn selitys asialle on, että hänen vanhoilliset, ja sairaalloiset tätinsä ja setänsä eivät voi hyväksyä Hannahia eivätkä myöskään avioeroa, joten Humphrey vierailee heidän luonaan yksin perintöä odotellessaan.

Hannah tutustuu Davidiin, kun hän on viemässä kustantajalle kirjoittamaansa lastenkirjaa. David ja hän rakastuvat syvästi, mutta rakkaus ei ole helppoa, sillä molemmat ovat tahoillaan naimisissa...

Helmet-haasteen kohta 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Tuija Lehtinen: Mun ystävä Rufus ja Minun veljeni Jon

Kaksi vanhaa Tuija Lehtisen nuortenromaania omasta nuoruudestani pääsevät nyt yhtä aikaa blogattavaksi. Molemmat löytyivät SPR:n Kontista, eli joku ystävällinen sielu oli tyhjentänyt omaa kirjahyllyään, mistä nämä sitten bongasin 2 €/kpl luettavakseni.

Mun ystävä Rufus ilahdutti minua erityisesti. Se on tietääkseni Tuija Lehtisen toinen nuortenkirja ja julkaistu ensimmäisen kerran 1987. Olen lukenut sen nuorena tyttönä, ehkä kerran tai kaksi. Yritin monesti löytää sitä uudelleen luettavaksi, mutta se oli poistettu kirjastoista, eikä ole osunut silmiin kirppareillakaan. Mutta nyt pääsin verestämään muistoja.




- RUISKIS! Esa jäykisty seipääksi kesken pukemisen. - Äsken se oli Rufus ja nyt ilmeneekin että sun kämpässä paiskoo esineitä noin vaan se tarkkikselle kuuluva räyhäri.
- Se vasta hälyttävää ois jos se tekis mun kämpässä jotain muuta, mä en voinu olla naurahtamatta. Mutta Esan huumori oli unessa silloin. Se kieltäyty kuuntelemasta mitään selityksiä ja lähti.
Okei. Mä tappasin Ruiskiksen. Ilolla. Monta kertaa.

Lea soittaa tavoitteellisesti viulua ja seurustelee vakituisesti niissä ympyröissä tapaamansa Esan kanssa. Samalla luokalla oleva Ruiskis, häirikkö, jota ei ole paljon koulussa näkynyt, alkaa pyöriä Lean ympärillä, eikä Lea ymmärrä pitkään aikaan mistä on kyse.

No, olihan se kieltämättä vähän pettymys. Mun ystävä Rufus on kovin aikaansa sidottu romaani, siellä puhutaan Levyraadista ja sen juontajista (joita minäkään en muista, sillä olin tuolloin 3-vuotias). Ja koska olen lukenut Rufuksen nuorena vain sen kerran tai kaksi, tässä ei ollut samanlaista nostalgiaa ja hohtoa kuin niissä, jotka luin pari kertaa vuodessa monen vuoden ajan. Kirjassa on kuitenkin samaa huumoria, jota nuorena Lehtisen kirjoissa rakastin, ja kyllä tämä aivan kelpo kirja on.

Minun veljeni Jon sen sijaan on nuoruudessani kuulunut vakilukemistooni, ja sen arviointi on ehkä vähän vaikeaa näin vuosienkin jälkeen. Minun veljeni Jon on julkaistu 1992, ja mielestäni Tuija Lehtinen on ehkä ollut parhaimmillaan noihin aikoihin.

17-vuotias Nanna asuu yhdessä äidin, isän ja kolmen pikkusisaruksen kanssa täysin tyytyväisenä elämäänsä. Kunnes ympärillä alkaa pyörimään vaarallinen ja outo kundi, joka esittäytyy Joniksi, Nannan kaksoisveljeksi, josta Nanna ei ole koskaan kuullut mitään.

Jon saa tilapäisen asunnon Nannan luokkakaverin Tuomaksen luota, joka on ihastunut Nannaan ja joka uskoo että hädässä olevia pitää auttaa. Nanna yrittää pitää Jonin salassa kaikilta, mikä osoittautuu vaikeammaksi kuin Nanna uskoikaan, sillä Jon ei jatkakaan matkaansa niin nopeasti kuin Nanna olisi toivonut.

Jokin Jonissa sai mut varuilleen, vaikka tuntuikin kamalalta epäillä omasta veljestään että sillä voisi olla rikollisia ajatuksia. Mutta kun mä tiesin sen rahapulan ja sen ajatukset isästä ja mun kultalusikkaelämästä, niin mä vaiensin sisimmästäni äänet, jotka vakuutti ettei Jon varastaisi mitään siskonsa nenän alta. Mä päätin luottaa vaistooni, joka sanoi että vaikka veri oli vettä sakeampaa niin oma napa on kuitenkin jokaista lähempänä kuin toisen napa.


Minun veljeni Jon kerää Helmet-lukuhaasteesta kohdan 35. Kirjan nimessä on erisnimi.

Lisäksi osallistuu Yöpöydän kirjat -blogin Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Loppuvuoden kesken jääneet

Pyöveli (Anneli Kanto, 2015) on hyvin kirjoitettu, vetävä romaani. Se kertoo Johannista, joka pyövelin poikana tulee huomaamaan, ettei hänelle ole elämässä muuta vaihtoehtoa kuin tulla pyöveliksi itsekin. Luin sinnikkäästi puoleenväliin, mutta sitten totesin kirjan liian synkäksi minun makuuni. Murhia, lapsentappoja, mestauskuvauksia.

Ackté! (Raija Oranen, 2016) on myöskin laaturomaani. Raija Oranen on kokenut, asiansa osaava kirjoittaja. Kirja kertoo laulajatar Aino Acktésta, joka lähtee Pariisiin opiskelemaan laulua. Sen pidemmälle en sitten päässytkään, vilkaisin vain eteen päin sen verran että erilaisia suhteita kirjassa näyttäisi olevan. Aino oli kuitenkin tylsä kuin mikä, enkä jaksanut viehättyä tekstistä. Mietin jonkun aikaa, onko pakko, ja koska ei ole, jätin kirjan kesken. Jonain toisena hetkenä olisin ehkä pitänyt kirjasta.

Tällaista jäi loppuvuoden aikana kesken. Kevään lukujonossa on myös sen verran täyttä, että saapa nähdä, jääkö siitä minkä verran kirjoja kesken.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Veera Salmi, Elina Warsta: Rebekan rapupäivä

Päiväkoti Heippakamusta kertova uusi kirjasarja vaikuttaa ihan loistavalta. Rebekan rapupäivässä seurataan Rebekkaa, jonka päivä ei ala aivan parhaalla mahdollisella tavalla, vaan paha mieli seuraa häntä päiväkotiin. Onneksi kaverina on oma rakas Pilvi ja kiva rapuleikki saavat lopulta Rebekankin innostumaan.

- Kaikki laittaa kurahousut! määräsi Tson-Osman.
Silloin me keksimme sellaista, että tungimme kurahousumme lokrujen alle piiloon. Kaikki paitsi Pablo. Ja me sanoimme Tson-Osmanille: - Meillä ei ole kurahousuja! Ne unohtuivat kotiin.




Luin kirjan yhdessä päiväkoti-ikäisten lasteni (4- ja 6-vuotiaat) kanssa ja he pitivät kirjasta kovasti. Kuvitus on hauska, tarinaa ei voi sanoa hauskaksi, mutta varmaan jokainen lapsi pystyy samaistumaan Rebekkaan, jota harmittaa lähteä päiväkotiin. Rebekka käyttää sanoja ja sanontoja, jotka naurattavat lapsia, kuten "Poksu Paukku Pöksy!"

Suosittelen Rebekan rapupäivää vähän isommille päiväkoti-ikäisille lapsille, jotka jaksavat jo kuunnella pidemmänkin tarinan.

Helmet-lukuhaasteen kohta 22 Kuvitettu kirja.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Kaisa Ikola: Betty maailmalla

Ovikello kilahti. Hetken kuluttua Peggy ilmestyi kynnykselle pitkulainen laatikko käsissään.
-Tämä tuotiin Betty-neidille, hän sanoi.
Tyttö näytti virkistyvän, avasi laatikon ja veti silkkipaperit pois. Kirjastoon tulvahti kielojen tuoksu.
-Keneltä ne ovat? Rosie tärisi jännityksestä.
Betty vilkaisi korttia, sittten hän äkkiä paiskasi kukat tuleen ja juoksi omaan huoneeseensa.
-Bet Stewart! Rosie huusi hänen peräänsä ja yritti pelastaa kukkia liekeistä. -Tiedätkö sinä, mitä kielot maksavat lokakuussa!

Olen jatkanut netissä blogikirjoina julkaistujen Betty-tyttökirjojen lukemista. Toisessa osassa Betty valmistuu opettajaksi ja lähtee opettajaksi pieneen maaseutukylään. Myös sydämen asiat tuottavat päävaivaa, sillä vaikka Bettyllä on jo edellisestä osasta tutut ihailijansa, ei asiat tahdo edetä - suurelta osin siksi, että Betty itse haahuilee päättämättömänä edestakaisin. Onneksi myös kosijaehdokkailla on keinonsa saada tytön mieli muuttumaan - joskus se vain vie todella kauan.

Itkin vähän, sitten kerroin kaiken Isoäidille. Kuten jo totesin, hän sanoi: 'Luojan kiitos!' Melko kyyninen asenne.
-Ensimmäinen järkevä tekosi tänä vuonna, ellei aamiaista ja päivällistä oteta lukuun, hän sitten ilmoitti.

Betty jatkaa läheistensä sydänsurujen korjaamista saattamalla yhteen yllättäviäkin pariskuntia. Ja onnellisestihan Bettyn tarina sitten päättyy, aivan niinkuin vain toivoa saattaa.

Tämän osan Kaisa on kirjoittanut n. 20-vuotiaana ja Kaisa taisi jo väittää tarinan loppuvan siihen, sillä hänen nuorena aloittamansa kolmas osa ei koskaan valmistunut. Onneksi hän kuitenkin muutti mielensä ja julkaisi muutamankin jatko-osan. Siitä se tarina oikeastaan vasta alkaa! Joten palataan jatko-osiin myöhemmin.

Kirjoitukseni Betty-sarjan ensimmäisestä osasta.

Voit ladata Betty maailmalla -kirjan pdf:nä tai lukea sen blogista.

Tutustu myös tähän kirjaan liittyviin erikoistarinoihin:
Jouluaatto Manhattanilla (Mitä tapahtui Duncanille silloin, kun Betty jäi myrskyn kourissa jouluksi opetuspaikkaansa, eikä päässytkään kotiin? Ja onko siitä kaikesta koskaan kerrottu Bettylle?)

Ja koska tämäkin osa oli kirjoitettu kauan aikaa sitten, Kaisa on muokannut tätä ennen julkaisua. Myöhemmin hän julkaisi tekstejä siitä, kuinka kirjan loppu muuttui näissä muokkauksissa.
Muuttunut luku: Betty avaa silmänsä
Muuttunut luku: Betty maailmalla -kirjan loppu

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Helmet lukuhaaste 2016 koonti

Näin vuoden vaihduttua on aika tehdä kooste myös koko viime vuoden keräämästäni Helmet-lukuhaasteesta. Olin jo viime vuoden puolella tehnyt koostetta melko pitkälle, mutta jostain syystä se ei ollutkaan tallentunut.

Siksi tyydyn nyt vain toteamaan, että sain luettua noin 36/50 kirjaa. "Noin" siksi, että kun tein koostetta huomasin, että olin merkannut joitakin kohtia tuplana, ilmeisesti siksi, että en ollut ensimmäisenä lukemaani kirjaa merkannut listaan ollenkaan. Nyt ei kuitenkaan ole enää virtaa laskea kirjoja uudestaan, joten tällä mennään. Haasteeseen lukemani kirjojen bloggaukset löytyvät täältä.



  1. Ruuasta kertova kirja Herkullinen elämä
  2. Matkakertomus Maan vihat
  3. Kirjassa rakastutaan Sitoumuksia
  4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
  5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman
  6. Kirjastosta kertova kirja
  7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja Huonemiehen poika
  8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin Keinulaudalla
  9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja Harry Potter and the order of the Phoenix
  10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja Kishwar Desai
  11. Sarjakuvakirja Köyhän miehen Jerusalem
  12. Näytelmä Kuusi kohtausta Sadusta
  13. Kirjan nimi on kysymys
  14. Historiaa käsittelevä tietokirja
  15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma Ihon alaiset
  16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta Pirtin poika
  17. Kirjassa juhlitaan Villa Sibyllan kirous
  18. Lastenkirja Veikan metsäretki
  19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi Kapinallinen
  20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan Yöperhonen
  21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja
  22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.) Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe
  23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.) Minna & miehet
  24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja 
  25. Kirjassa on yli 500 sivua Elämä elämältä
  26. Elämäkerta tai muistelmateos Viikingin varjossa. Katja Halmeen tarina
  27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
  28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja Tammettu virta
  29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja Äkkikuolema
  30. Viihteellinen kirja Sininen linna
  31. Olympialaisista kertova kirja
  32. Kirjassa on myrsky Surunhauras, lasinterävä
  33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja Seitsemän talvista päivää
  34. Keskustelua herättänyt kirja Nainen junassa
  35. Kirjassa ollaan avaruudessa Havukka-ahon ajattelija
  36. Kokoelma esseitä tai kolumneja Äideistä paskin
  37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan Tyttö elää kesäänsä
  38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
  39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja
  40. Eläkeläisen suosittelema kirja
  41. Kirjassa lähetetään kirjeitä Emily of New Moon
  42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja
  43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.)
  44. Kirjassa joku kuolee Tuulisen saaren kirjakauppias
  45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja Perunkirjoitus
  46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja Nakki lautasella
  47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
  48. Kirjassa on alle 150 sivua Huomenna ei tarvitse pelätä
  49. Vuonna 2016 julkaistu kirja Veden vihat
  50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja Maresi