sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kooste: Okklumeus-lukuhaaste

Osallistuin Hyllytontun höpinöitä -blogin Okklumeus-lukuhaasteeseen, jossa tavoiteltiin Harry Potterin maailmaan kuuluvien kirjojen lukemista. Itse sain ajalla 14.1.2016-31.10.2016 luettua kuusi kirjaa. Order of the Phoenixin ja Half-blood Princen kuuntelin englanninkielisinä äänikirjoina, Deathly Hallowsin luin sitten kirjana kun hermot ei enää kestäneet kuunnella niin pitkää äänikirjaa. 

Välipalaksi luin Rowlingin hyväntekeväisyyskirjoja (Siuntio Silosäkeen tarinat, Huispaus kautta aikojen ja Ihmeotukset ja niiden olinpaikat).

Potterithan nyt sinällään on jo suorastaan klassikkoja, ja sellaisena aika mukavaa luettavaa/kuunneltavaa myös vieraalla kielellä. Kun tarina on entuudestaan tuttu, pysyy mukana vaikka kaikkia sanoja ei ymmärtäisikään. Ja toisaalta tarina on edelleen niin koukuttava, että tekee mieli koko ajan lukea eteenpäin. Kyllä, joskus palaan varmasti taas Pottereiden pariin. Tai siis varmaan ihan lähikuukausina luen sen uuden Harry Potter ja kirottu lapsi -käsikirjoituksen. En jaksa (enkä ehdi) lukea sitä enkuksi, joten odottelen suosiolla suomennoksen saapumista. En odota kirjaa erityisen innolla, mutta lukenen kuitenkin.

Kiitos haasteesta!

Kaikki haasteen postaukset löytyvät täältä.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Enni Mustonen: Ruokarouva

Saunanporstuan pimeimpään nurkkaan oli viety se sivustavedettävä, jossa Johansson oli aikoinaan Albergaan kannettu. Sängyn päälle oli viskattu röykkiö lumppuja ja risainen matto. Kun kasa liikahti, erotin hämärässä vain harmaiden suortuvien ympäröimät laihat kasvot. Silmistä sentään tunsi, että oli se Johanssonska itse. Suuret kyynelkarpalot valuivat pitkin uurteisia poskia, kun suu hapuili sanoja.

Enni Mustosen Ruokarouva jatkaa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaa, jossa piikatyttö palvelee aikansa kulttuurihenkilöitä ja etenee myös omassa elämässään eteenpäin. Nyt Iida on saanut sen verran perintöä, että hankkii ison huvilan Albergasta ja päättää ottaa sinne täysihoitolaisia.



Enni Mustonen kirjoittaa historiasta niin elävästi, että aivan kuvittelen olevani siellä, Iidan ja hänen tyttärensä Kirstin kanssa. Ja kyllähän tässä taas tarina kulkee kohti väístämätöntä, niin että kirjaa on vaikea laskea kädestään.

Kirjailija kertoo tarinoiden taustoista lisää facebookissa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

J. K. Rowling: Harry Potter and the Deathly Hallows

Palasin vielä ennen Okklumeus-lukuhaasteen päättymistä Harry Pottereiden pariin. Vaikka aloitin keskeltä sarjaa viidennestä osasta keväällä, niin pitihän se viimeinen osa vielä lukea. Tällä kertaa tosiaan luin, en kuunnellut, kuten kaksi edellistä osaa. Mutta kieli pysyi samana, eli luin viimeisen Potterin englanniksi.


Harry Potter täyttää 17-vuotta ja on jo edellisen kirjan lopussä päättänyt lähteä etsimään hirnyrkkejä, jotta Voldemort voidaan tuhota. No, se osoittautuu myös pikkuisen pakoksi, sillä Harryn on paettava kuolonsyöjiä, jotka ovat vallanneet ministeriön ja myös Tylypahkan koulun. Ron ja Hermione ovat luvanneet seurata häntä, mutta kun asiat mutkistuvat, sekään ei ole aivan niin yksinkertaista.

Alkuperäinen saaga päättyy tähän, ja onnellisestihan se päättyy. Tai ainakin likimain onnellisesti, ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä, mutta halutessaanhan sitä voi leikkiä, ettei sitä tapahtunut, eikö niin :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Terhi Rannela: Frau

- Oletteko koskaan ajatellut, miltä teistä tuntisi, jos vaimonne murhattaisiin? Lina kysyi.
- En.
- Kuvitelkaa.
Erich pysäytti nauhurin. Hän tiesi kyllä, mitä rouva ajoi takaa. Hän ei voisi koskaan antaa anteeksi, hän omistaisi loppuelämänsä kostolle. Ääneen hän sanoi, että se tuntuisi kestämättömältä.

Terhi Rannelan Frau (2016) on historiallinen romaani, joka kertoo Lina Heydrichista, SS-kenraalin leskestä. Tarinaa kerrotaan kahdessa tasossa, toisaalta vuodessa 1984, jolloin Erich Richter haastattelee Linaa elämäkertaa varten; ja toisaalta vuosissa 1942-1949. Lina puolustaa miestään ja tämän valintoja molemmissa aikatasoissa. Historiaa kerrotaan myös muiden suulla, heidän jotka olivat vastapuolella.


Kirja naisesta, joka uskoo viimeiseen asti tehneensä oikein, puolustaneensa oikeaa asiaa. Minusta sitä oli aika raskasta lukea.

Olen, muistaakseni ennen blogiani, lukenut myös Rannelan edellisen historiallisen romaanin Punaisten kyynelten talo. Siitä ei tainnut jäädä yhtään lämpimämpi olo kuin tästäkään.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Paula Hawkins: Nainen junassa

Nainen junassa oli nuono valinta äänikirjaksi, jota kuuntelen työmatkoilla. Ihan liian jännittävä, ihan liian koukuttava. Kuinka voin jättää kirjan kesken viikonlopuksi? Pakko, koska ei tätä voi kuunnella lasten ollessa kuulolla.



Rachel, alkoholisoitunut, eronnut, muistikatkoksista kärsivä nainen kulkee päivittäin junalla ja seuraa ikkunasta näkemiensä ihmisten elämään. Erityisesti hän on katselee yhtä tiettyä pariskuntaa, joka näyttää hänestä täydellisestä parilta. Heidän elämänsä näyttää täydelliseltä. Sellaiselta kuin hänen oma elämänsä ennen avioeroa. Kunnes eräänä päivänä hän näkee naisen suutelevan vierasta miestä. Pian uutiset kertovat naisen kadonneen ja Rachel alkaa epäillä hänen näkemällään miehellä olevan osuutensa tapahtumissa.

Megan, kadonnut nainen, asuu Rachelin ex-miehen Tomin naapurissa. Tarinaa kerrotaan Rachelin lisäksi välillä myös Meganin ja Tomin uuden vaimon Annan näkökulmasta. Onneksi tässä kirjassa selkeästi sanotaan, kenen suulla tarinaa milloinkin kerrotaan, niin äänikirjassakin pysyy kärryillä.

Rachel ei muista mitä on tapahtunut. Hän on ollut katoamisaikaan ainakin samalla suunnalla, mutta ei muista siitä mitään. Olisiko jotain muistettavaa?

Nainen junassa -trilleristä on tehty myös elokuva, joka kieltämättä vähän houkuttaisi sekin.


Osallistuu Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan "keskustelua herättänyt kirja".

perjantai 7. lokakuuta 2016

Anni Swan: Jänis Vemmelsäären seikkailuja

- Minä tulin niin sairaaksi tuosta parsasta, jonka söin, Susi Hukkanen. 
- Sinä tulet vielä sairaammaksi, ennen kuin minä olen syönyt sinut. 
- Minun kotipuolessani ei syödä sairaita, Susi Hukkanen.
- Minun kotipuolessani syödään vain sairaita, Jänis Vemmelsääri.

Luimme lasten kanssa klassikosatuja Jänis Vemmelsäärestä, Susi Hukkasesta, Kettu Repolaisesta ja kumppaneista. Anni Swan on kertonut sadut J.C. Harrisin tarinoiden mukaan jo 1911, eli ne ovat ilahduttaneet lapsia yli sadan vuoden ajan. Kieli on hieman vanhahtavaa ja ainakin meidän perheessämme jatkuva keskustelukumppanin nimen toistaminen tuntui vähän puuduttavalta. Mutta tarinat itsessään ovat hauskoja ja mukavaa luettavaa.



Riikka Jäntin kuvitus on hieno ja kuvia olisi mielellään nähnyt hieman enemmänkin.

Tämä kirja on osa lukemaamme Perheen tarinapassia.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Kooste: Seitsemännen taiteen tarinoita

Osallistuin Oksan hyllyltä -blogin haasteeseen seitsemännen taiteen tarinoita, joka on päättymässä tänään. Haasteessa luettiin elokuviin jollain tapaa liittyviä kirjoja. Elokuvatähtien muistelmia, elämäkertoja, elokuviin liittyviä kirjoja, kirjoja, joista on tehty elokuvia tai elokuvan pohjalta kirjoitettuja kirjoja.

Kaikki tekemäni postaukset löytyvät tämän linkin takaa. Postauksia, ja siis lukemiani kirjoja kertyi yhteensä 7. Olen suoritukseeni aika tyytyväinen.

Listasin haasteeseen lukemani kirjat summittaiseen mieluisuusjärjestykseen, paitsi Harry Potterit pistin siihen järjestykseen, missä ne satuin lukemaankin. 

Havukka-ahon ajattelija (kirja + leffa) - elokuva oli kirjaa parempi, mutta myös kirja yllätti positiivisesti.
Roskisprinssi (kirja + leffa) - kirja on nuoruusaikojen suosikki, pidin myös elokuvasta.
Harry Potter and the Order of the Phoenix - tuttua Potteria englanniksi äänikirjana.
Harry Potter and the Half-Blood Prince - jatkoin Potterin kuuntelua englanniksi.
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat - minikirja Potter-maailmasta. En vaikuttunut, mutta olen toiveikas tulossa olevan elokuvan suhteen.
Herkullinen elämä - pitkäveteinen.
Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe - ihan kamala.

Näköjään mitään ihan ykkössuosikkeja en ole sattunut tähän haasteeseen nyt lukemaan. Kokemus oli kuitenkin hauska. Kiitos mukavasta haasteesta!