keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Leena Lehtolainen: Paholaisen pennut

- Hilja, se Rytkösen kuolema pakotti meidät samalle puolelle. Luota minuun.
Luotin Trankoviin yhtä paljon kuin vuorikiipeilijä maalarinteipillä korjattuun köyteen. En ollut kertonut hänelle edes Vanamosta. Löin, ja piiska osui häntä vasempaan olkapäähän. Hän ei yrittänyt väistää eikä päästänyt valitusta, kasvot vain muuttuivat entistä kalpeammiksi. Pudotin ratsupiiskan lattialle.
- Tuo riittää. Olet oikeassa, voin häipyä Julian palveluksesta milloin vain haluan. Mutta nythän tämä vasta alkaa käydä mielenkiintoiseksi.

Paholaisen pennut (2012) on henkivartija Hilja Ilveskerosta kertovan sarjan kolmas osa. Luin niistä ensimmäinen, enkä erityisesti pitänyt Hiljasta, joten myöhemmät osat ovat jääneet lukematta. Nyt kuitenkin sain Paholaisen pentujen pokkariversion ystävältäni ja otin sen matkalukemiseksi kesälomalle. Koska en yhtään muistanut, mitä ensimmäisessä osassa tapahtui, luin tarinaa koko lailla tyhjältä pöydältä. Ainoastaan Hiljan intohimoisen suhtaumisen ilveksiin muistin entuudestaan.



Hilja on pestautunut uudelle työnantajalle venäläisen Julia Gerboltin henkivartijaksi. Julia on liikemies Usko Syrjäsen morsian ja yllättäen Hiljalle selviää, että Julia on myös hänen vihollisensa (joka on ilmeisesti aiemmista kirjoista tuttu) tytär. Onko koko työpaikka ansa? Työhön hänet on houkutellut Juri Trankov, jonka kanssa Hiljalla on ollut vipinää. Juri toivoisi vipinän jatkuvan, mutta voiko häneenkään luottaa, vai onko Juri houkutellut Hiljan ansaan tarkoituksella. Kuolleeksi luultu rakastaja David Stahl onkin hengissä ja hänen kohtalonsa kietoutuu Hiljan kohtaloon.

Lisänä sopassa on Hiljan oma historia murhaajan tyttärenä ja ilmeisesti edellisessä osassa löydetty sisar, jonka turvallisuuden puolesta Hilja joutuu pelkäämään.

Vähän sekavaahan tätä oli lukea näin aiempia osia tuntematta, mutta koukuttavaa silti.

Paholaisen pennut osallistuu Naistenviikon lukuhaasteeseen. Parin päivän päästä on Leenan nimipäivä, ja kyllähän Paholaisen pennuissa nimenomaan naisnäkökulma on vahva. Hilja on vahva naishahmo, joka seisoo omilla jaloillaan.

2 kommenttia:

  1. Maria Kalliot olen lukenut, mutta Ilveskerot olen jostain syystä ohittanut. Vaikuttaa perusjännitykseltä, sopisi siis välipalaksi. Kiitos osallistumisestasi naistenviikkoon!

    VastaaPoista
  2. Maria Kalliot olen lukenut, mutta Ilveskerot olen jostain syystä ohittanut. Vaikuttaa perusjännitykseltä, sopisi siis välipalaksi. Kiitos osallistumisestasi naistenviikkoon!

    VastaaPoista