Sivut

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Gretchen Rubin: Tee siitä tapa

Gretchen Rubinin Tee siitä tapa. Eli kuinka kitket huonot tavat ja teet hyvistä pysyviä (2015) on toinen lukemani Rubinin kirja. Ensimmäinen oli Onnellisuusprojekti, jonka muistaakseni luin ennen blogia. Siitä muistan, kuinka minua ärsytti se, kuinka kaikkitietävästi Rubin suhtautui kaikkiin läheisiinsä: "kyllä minä tiedän paremmin, mikä on sinulle hyväksi". No, Tee siitä tapaa lukiessani sain tuntea olleeni oikeassa, koska Rubin hämmästyneenä toteaa vasta tätä kirjoittaessaan tajunneensa olevansa erilainen kuin useimmat. Ja tajunneensa myös sen, että päällepäsmäröinti ei välttämättä ole paras tapa viedä omaa asiaa eteenpäin. Siltä kannalta katsottuna Tee siitä tapa on vähän lempeämpi ja antaa erilaisia vaihtoehtoja enemmän.



Kannessa lukee "Tunnista taipumuksesi - mukana luonnetesti!" ja minua tietenkin kiinnosti eniten, mikä oma taipumukseni mahtaa olla. Rubin on luokitellut ihmiset neljään luokkaan: ylläpitäjiin, kyseenalaistajiin, velvoittajiin ja kapinoitsijoihin. Ylläpitäjät päättävät jonkun tavan ja sitten ylläpitävät sitä helpon oloisesti. He ovat motivoituneita toteuttamaan niin sisäisiä kuin ulkoisiakin vaatimuksia. Kyseenalaistajat kyseenalaistavat kaikki vaatimukset ja toteuttavat niitä vain jos ne tuntuvat järkeviltä ja oikeutetuilta. Velvoittajat toteuttavat kyllä ulkoa tulevat vaatimukset ja muille tehdyt lupaukset, mutta itselle tehtyjä lupauksia he eivät pidä niin tärkeänä. Kapinoitsijat vastustavat kaikkea.

Totesin itse olevani näistä luultavasti kyseenalaistaja ja tämä oivallus kieltämättä avasi silmiäni - siksi siis tiettyjen asioiden tekeminen on niin vaikeaa, jos en sisimmässäni pidä niitä tärkeinä. Motivoidun parhaiten niihin asioihin, joita itse pidän merkittävänä ja tärkeänä. Ei kirjan luku siis ollenkaan hukkaan mennyt!

Kirjassa oli myös muita kysymyksiä, jotka helpottavat itselle parhaiten toimivien juttujen tunnistamista: esimerkiksi pidänkö ostamisesta vai en, olenko aamu- vai ilta-ihminen (ja mihin vuorokaudenaikaan minun on helpointa tehdä tavaksi ottamiani asioita), pidänkö enemmän tutusta vai uudesta...

Rubin käsittelee kirjassaan tapoja, jotka voivat auttaa uuden tavan muodostamisessa. Niitä ovat mm. itsetarkkailu, ajoita uusi tapa oikein, esteiden voittaminen, vaivattomuus...

Slogan, jonka otin Rubinilta käyttööni, on "päätä, sitten älä päätä". Päätin esimerkiksi, että teen päivittäin edes lyhyen joogasarjan (kellotin aurinkotervehdyssarjani kerran, siihen meni 2,5 minuuttia, joten ehkä tällä ei pitäisi kauhesti kehuskella). Jos en ole nukkumaan mennessä ehtinyt tehdä enempää joogaa, niin teen tämän nopeasti. Sitä ei tarvitse miettiä, kun on kerran jo päättänyt, että tekee sen päivittäin. (No myönnetään. EHKÄ minulla on myös päiviä, jolloin en ole tätä tehnyt, mutta noin niinkuin periaatteessa kyllä liki päivittäin.)

Rubin on myös sitä mieltä, että alkuun uudesta tavasta tulee pitää tiukasti kiinni, ja vasta kun tapa on jo muodostunut, voi pitää välipäiviä. Pidin päivittäisen joogahetken tavasta tiukasti kiinni n. 1,5 kk ja vaikka sen jälkeen on ollut 2 tai kolme välipäivää (3 viikon aikana) niin olen palannut päivittäiseen rutiiniin seuraavana päivänä. Aina ennen repsahdin ja saatoin pitää viikonkin rokulin.

Rubin kertoo kirjassaan, että hänelle sopii tehdä mieluummin joka päivä kuin vaikka 3 kertaa viikossa. Jos pyrkii tekemään kolmesti viikossa, joutuu joka päivä miettimään, onko tänään se päivä. Kun päättää tehdä päivittäin, tätä miettimistä ei tarvitse tehdä ja energiaa jää enemmän muuhun. Ainakin tämän minun päivittäisen joogahetken kanssa tämä periaate tuntuu toimivan.

Jos pohdit uusien tapojen luomista, tai haluaisit päästä eroon jostain vanhasta tavasta, niin suosittelen lukemaan tämän. Kaikki kirjassa esitellyt keinot eivät varmasti toimi kaikilla, mutta onneksi sieltä voi poimia itselle kiinnostavalta ja omimmalta tuntuvia tapoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti